maanantai 23. syyskuuta 2013

Kesä talvisäilöön

Puutarhassa on yhä enemmän ja enemmän syksyn värejä, keltaista ja punaista sekä ruskeaa. Ilmatkin tuntuvat tällä viikolla jo paljon viileämmiltä. Pallokrysanteemini ovat kukkineet syyskesällä aivan upeina palloina. Omenat on melkein kerätty, vain yhdessä puussa on vielä runsas sato korjattavana. Mutta ne maistuvat vallan mainiosti vielä, vaikka aika paljon omenoita on syötykin. Ja edelleen tulee puristettua niistä mehua, kolmen päivän annos aina kerrallaan. Pakastimeen ei tahdo enää mahtua mitään, päin vastoin sieltä pitäisikin ruveta käyttämään pakasteita kohta pois.

Eilen keräilin kesäkukkia pois kompostiin. Aika vaihtaa nekin jo syksyyn sekä korjata osa kukkapurkeista talvisäilöön. Tämä on kyllä ollut aivan uskomaton kesä ja olemme saaneet paljon aikaiseksi. Näistä vuodenaikojen vaihtelusta kyllä nauttii.



perjantai 6. syyskuuta 2013

Syksyn merkkejä

Omenasato on ollut todella runsas tänä vuonna. Meillä tehtiin omenat ennen soseeksi, mutta tänä vuonna hankimme puristimen ja mieheni teki meille omenmurskaimen, joten sadosta tulee nyt maukasta mehua. Osan mehusta pakastan talven varalle, mutta osa juodaan sellaisenaan, tuoreelta.
Onneksi viidestä omenapuustamme kaksi päätti olla tekemättä juuri laisinkaan omenoita, joten edes hieman pienempi on sato. Mutta tätä lajia riittääkin sitten vaikka kuinka.
 Syksy saapuu puutarhaan vähitellen ja pihamme perällä, naapurin puolella kasvaa vaahtera on ryhtynyt muuttamaan ulkonäköään todella loistavaan suuntaan. Kaunis sitä on katsella, lehtiä vain tulee paljon haravoitavaksi meillekkin. Oma vaahteramme on varjoisemmassa paikassa, joten sen värinvaihtoon on vielä jonkin aikaa.
 Nurmikkoon ilmestyy myös kaikenlaisia sieniä syksyn myötä. Nämä kaksi tuiki tuntematonta hiippalakkia olivat takapihallamme.
Joku kesän projekteistakin on saatu valmiiksi - osittain. Penkin vanha osa pitää vielä kaivaa ylös ja jakaa kasvit. Mutta niin siitä sekaisesta nurkasta muodostui ihan kaunista katseltavaa, jahka nämä tästä ensin kasvavat. Muutamia sipulikasveja aion vielä piilottaa tuonne muiden kasvien lomaan, josko kukkisivat sitten keväällä kauniisti.
Siinä, missä Jacmanni vielä tekee paljon nuppuja...
... on alppikärhö saanut siemenkotansa kauniiksi hahtuviksi. Syksy saapuu askelittain.

perjantai 23. elokuuta 2013

Klapit ja vieraat

Tämä urakka on saatu vihdoin järjestykseen. Teetti yllättävän paljon työtä siivota kaadetut koivut pois pihalta. Monta iltaa siinä meni, kun töiden jälkeen ennen pimeän tuloa halottiin rungoista syntyneet palat, kuljetettiin ne kasalle kuivumaan, haketettiin oksat ja vietiin lehdet kompostiin. Tuossa kuormalavojen päällä meillä oli halkaisukone, johon nostettiin aina halottavat koivunpätkät. Jokaisen kolmen koivun kanto vielä näkyy, niitä pitää jonkin verran vielä pienentää. Lavat on vielä siirrettävä pois ja puutarharyhmä tuotava takaisin. Voiton puolella kuitenkin ollaan.
Yllättävää oli, että istutukset ja aita koivujen juurella säilyi rikkoontumatta. Mieheni osasi taitavasti pätkiä koivut ja tipautella ne noille kiveyksille osumatta tähän aitaan. Siemenistä kasvattamani valkoiset alppikärhöt säilyivät ihan ehjinä. Aita ollaan tosin poistamassa ja tilalle tulee uutta, mutta siitä huolimatta.
Klapeja tuli melkoinen pino. Kolme kuormalavaa on alustanan ja näitä on kolmessa rivissä tässä, kaksi vain näkyy kuvassa. Takana oleva rivi jää tuon keskimmäisen taakse piiloon. Tehtiin tarkoituksella keskeltä korkeampi, niin saa hieman harjaa pressuun syksyllä, kun puut peitellään talveksi. Ovat sitten mukavat polttaa vuoden päästä talvella takassa.
Tässä vielä meidän aamuiset vieraamme. Aamukahvipöydässä puoli seitsemän maissa totesin, että naapurin pellolla meni kaksi hirveä hissukseen joelle päin. Ehdittiin kamerakin etsiä, sillä ei niillä mikään kiire ollut. Pysähtyivät kuuntelemaan ja kohta larvasta tulikin paloautoja poispäin palopaikalta. Kuivaaja oli palanut naapurustossa maan tasalle yön aikana. Hirvet kääntyivät takaisin omia jälkiään ja lähtivät juosten pois. Säikähtivät autoja. Koskaan ei tiedä, mitä sitä puutarhassa tai lähimaastossa yön aikana kulkeekaan.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Yhä ylös kurkotan

Olen pitkään ihastellut jalokärhöjen kukkien kokoa ja runsautta. Heinäkuun alkupäivinä sain vihdoin puutarhaani istutettua ensimmäisen jalokärhön. Siinä on ehtinyt parhaimmillaan olla 7 kukkaa samaan aikaan ja varsinkin ensimmäisten avautumista olen käynyt päivittäin seuraamassa. Sitten avautuikin jo monta nuppua samana päivänä ja köynnös on muuttunut hiljakseen siniseksi. Kärhöjen hinnat ovat tulleet jonkin verran alaspäin siitä, kun niitä rupesi saamaan täältä. Nyt malttaa ostaa, kun kesäkukan hinnalla saa, vaikkei talvehtisikkaan puutarhassamme. Myös suositukset kasvuvyöhykkeistä ovat muuttuneet. Ennen ei juuri meidän korkeudelle luvattu minkään jalokärhön pärjäämistä, mutta nyt löytyy jo useita. Puutarhassamme on muutamia alppikärhöjä, jotka olen kasvattanut tuttavalta saamistani siemenistä ja ne kyllä menestyvät mukavasti. Katsotaanpa, miten tämä talvehtii, toivottavasti hyvin. Olen muutamassa puutarhassa nähnyt Jackmannin menestyvän vallan mainiosti paikkakunnallamme.
Kesän mittaan kärhö on kiivennyt melkoisen matkan. Kasvuvauhti on melkoinen ja pituutta kasvilla tuntuu tulevan vain koko ajan lisää. Ehkä ensi kesänä köynnös peittää jo ristikon ja kukkii runsaasti isoin, sinisin kukin.
Heinäkuun alussa näytti tältä ja nyt kärhö kiipeilee jo tuolla ovien yläosassa. Saavista on pohja poissa, joten juuret pääsevät tuosta tilasta alemmaskin. Maata ei kuitenkaan tässä ollut yksistään kauhean paljon, joten hämäsimme kärhöä tuolla saavikorotuksella. Talvi näyttää, miten tässä köynnös talvehtii.

torstai 15. elokuuta 2013

Raivausta tontin kulmalla

Omassa pihassa on jälleen tullut tehtyä tämän kesän mittaan erilaisia projekteja. Tästä näkyy tuo iso kivi ja sen ja lipputangon välissä on ollut jo hoidettua aluetta, mutta kivestä eteenpäin on ollut vielä kääntämätön alue tonttimme rajalla. Viime kevään ahavasta kärsineet katajat ovatkin jo naapurin puolella. Tänä kesänä ryhdyin tuota kohtaa raivaamaan odotellessani terassityömaalla työn kohtia, joissa piti välissä autella.
Kalliotahan tällä tontilla piisaa ja olenkin olettanut, että tässä kohtaa on ihan matala multatila. Ryhdyin kuitenkin perkaamaan tuota heinikkoa ja nokkosenjuuria pois ja yllättäen siitä kohtaa löytyykin ihan kiva syvänne. Haaveilin köynnöshortensiaa kiipeämään tuota kiveä pitkin ylöspäin ja taitaa sille löytyä tarpeeksi iso multatila. Haaveni voisi toteutuakkin jonkun vuoden päästä, jolloin hortensia kukkisi peittäen tuon harmaan möhkäleen osittain.
Tälle mallille sen sain helteisinä päivinä, kunnes sain kaverinkin työmaalle. Kivä löytyi, mutta onneksi irtonaisia, joita sain liikuteltuakin. Mieheni ehdittyä apuun lähti sitten loputkin mättäät pois ja suunnitelmat lähtivät siitä vähän leviämään.
Kaivettiin auki vähän laajemalti ja nyt on kärrätty ojaan sepeli tasoitteeksi, multaa istutusalueelle ja hankittu muurikiviä, joista olisi tarkoitus saada tuohon vähän korotusta. Myös alkupään istutusalue otetaan ja kaivetaan uusiksi. Kasvit ovatkin odottaneet jo kovasti jakamista. Toivottavasti syksyyn mennessä ehditään istuttamaankin.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Maalaistalon kaunis pihapiiri

Kolmas puutarhatutustumisemme vei meidät maalaistalon pihapiiriin Seinäjoelle. Piha on todella kaunis ja se on palkittukin useamman kerran puutarhakilpailuissa. Pihaan sisään tultaessa tämmöinen veikeä maitolaituripariskunta on toivottamassa tervetulleeksi.
Pihalla on kauniita istutuksia vaikka kuinka. Työtä on vaatinut paljon, mutta nyt isäntäparin mukaan pääsi jo helpommalla hoidolla. Kun vain perustyöt on tehty kunnolla ja kasvit peittävät istutusalueet, ei roskat pääse valtaamaan. Paljaan paikan tullessa roskat kyllä iskevät heti.
Kauniita yksityiskohtia löytyy monenlaisia. Jollei joku kasvi näyttänyt hyvältä istutuspaikassaan sai se muuttaa vaikka useampaan kertaan kunnes löysi oman paikkansa. Joskus kasvit eivät siitä tykänneet mutta monesti löytyi parempi kohta, jossa kasvi tulee oikeuksiinsa.
Tontti on rintessä, joten tasoeroja pihaan saatiin ja yllätyksellisyys säilyy. Mitähän seuraavan kulman takaa löytyykään? Sade meitä välillä hätyytteli, mutta oli onneksi vain ohimenevä kuuro, joten pääsimme jatkamaan kierrosta.
Portteja ja erilaisia väyliä sekä portaita löytyi useampia. On hyvä, ettei kerralla näe kaikkia, vaan tekee mieli kurkistaa aina, että mitähän täältä löytyy.
Itse olen juuri hankkinut näitä lavakauluksia, joten ne tietenkin kiinnostivat ja niiden ympäristö. Olen nähnyt monenlaisia eri vaihtoehtoja. Heinähän tästä ei tässä ehkä ole se parhain vaihtoehto.
 Upea rinne toisesta suuntaa. Rinteessä oli useampi taso, johon oli istutettu kasveja.
Portaat alapihalta marjapensailta ylemmälle tasolle. Pihassa oli reunuksia ja portaikkoja toteutettu eri materiaaleista. Ei niiden kaikkien tarvi olla samanlaisia.
Jälleen löytyi kulman takaa porrasta ja rinnettä. Todella monitasoinen puutarha kasvien puolesta ja rinteet toivat ne hyvin esiin.
Olemme itse miettineet omaa kompostointialuetta ja ne tuli kierretty kaikissa pihoissa hyvin tarkkaan miettien sopisiko omaan pihaamme. Tässä yksi todella siisti ja lähellä itse taloa sijainnut.
Puutarhakierroksemme näissä kolmessa puutarhassa oli hyvin antoisa. Puutarhat olivat keskenään erilaisia, mutta jokaisesta voi hyvinkin poimia itselleen paljon vinkkejä ja ideoita toteutettavaksi omassa pihassaan. Kiitos kaikille, jotka päästitte puutarhaanne tutustumaan ja oppimaan.

tiistai 6. elokuuta 2013

Ruusupuutarha

Jos ensimmäinen vierailupuutarhamme oli keräilijän puutarha, niin seuraava puutarha, jossa kävimme oli ruusupuutarha Sulvalla. Vanha maalaistalomiljöö, jonne oli rakennettu rosario. Puutarhassa oli aika moni pensasruusua jo kukkinut, mutta vielä löytyi ihasteltavaa vähän jalommista kukkien aatelisista. Minä erityisesti itse olen mieltynyt vaaleanpunaisiin ruusuihin, joten kuviin taisivat eksyä juuri ne.
Puutarhassa oli rakennettu hieno pergola, jossa oli kärhö tai ruusu kiipeämässä lähes jokaista pylvästä vasten. Lisäksi tuonne "katokseen" johti useampi tämmöinen kuja eri puolilta ja uskon köynnösten kasvettua näyn olevan todella mielenkiintoinen.
Myös täältä lähti ideaa erilaisten köynnöstelineiden tekoon kuvia muistilapuiksi. Osaan näistä varmasti oli tulossa köynnösruusuja.
Näitä vaaleanpunaisia kaunottaria pihassa oli lukuisia eri lajeja. Lähes jokaisella oli nimikyltti juurella, joten ruusujen kasvutapoja, selviämisiä talvesta sun muita voi seurata ja tunnistaa ruusut myöhemminkin.
 Puutarhassa oli myös jonkin verran muita kasveja. Liljat täälläkin kukoistiva upeissa väreissä.
Keskellä puutarhaa oli ihana lepopaikka, johon istahdimme tuoleille. Alapuolella vesiaihe lorisi, rannoilla kasvoi upeita ruusuja ja itse lammessa polskutteli kultakaloja lasten suureksi riemuksi.
Katseenvangitsijana jotain sinistäkin. The President -kärhö, joka oli viihtynyt jo useamman talven ja loisti nyt upeassa kukinnassaan. Puutarha oli hyvin erilainen kuin ensiksi vierailemamme paikka. Ja kolmas mihin tutustuimme, oli jälleen hyvin erilainen kuin kaksi ensimmäistä. Toivottavasti pääsette näillä kuvilla myös osallisiksi näistä kauniista puutarhoista, sillä millään muotoa ei ole mahdollista kiertää kaikkia Suomen avoimia puutarhoja yhden päivän aikana. Ensi vuonna tuo avointen puutarhojen päivä näytti olevan ainakin alustavassa tapahtumakalenterissa sovittuna 15.6. Näin pääsee näkemään eri aikoihin samoja puutarhoja. Kukkivat kukat ovat varmasti hyvin eri kukkijoita.

maanantai 5. elokuuta 2013

Puutarhavierailuja

Eilen oli tapahtuma Avoimet puutarhat ja kävimme vierailulla kolmessa hyvin erilaisessa puutarhassa. Tässä kuvakierrosta niistä ensimmäisestä, Sundomissa sijaitsevasta, jossa en voinut kuin hämmästellä kukkien kokoa ja runsautta. Puutarha oli rakennettu metsän pohjaan, jossa oli valtavasti kiviä. Niiden lomassa kierteli polkuja ja polkujen varret olivat täynnä yksi toistaan kauniimpia kukkia. Nurmikon leikkaamista ei paljon ollut, mutta kukkapaljous sai aivan mykistymään. Rikkaruohoja ei näkynyt missään.
Puutarhassa oli aivan ihania kärhöjä joka puolella ja olikin ihana löytää niille montaa eri kasvutapaa. Kiven, rautaristikoiden, pergoloitten yms ympärillä.
Polkujen varella oli erilaisia pergoloita, kaariportteja ja levähdyspaikkoja. Pieniä, kivoja yksityiskohtia, joissa katse viivähti.
 Tälle "levähdysalueelle" oli paljon menijöitä, ja jäi meiltä oikeastaan vain kaukaa katseltavaksi.
Paljon oli kärhöjä, niiden keräilijöitä taisi tämä pariskunta ollakkin. Aivan ihania katseltavia, varsinkin tämmöiselle vielä noviisille kärhöjen alalla.
 Rungollisia verenpisaroita kasvoi ruukuissa vähän siellä ja täällä. Eri värisiä ja mallisia.
Kukat olivat aivan uskomattoman kokoisia ja tuntuivat viihtyvän puutarhassa vallan mainiosti. Ehkä minunkin pitäisi lannoitusta muistaa tehdä ahkerammin.
Verenpisaroita ja pasuunakukkia oli paljon. Ne olivat jo vanhoja yksilöitä, sillä rungot olivat sen näköisiä, etteivät aivan tänä vuonna olleet alkuaan saaneet. Pystyivät talvettamaan ne jossain todella mainiosti.
Tämän kulman takaa saikin ostaa heidän taimiaan. Ja siellä kauppa kävi, sekaan ei tahtonut mahtua ihmettelemään perennojan runsasta tarjontaa.
Kasteluvettähän tämmöiseen kukkamereen uppoaa aivan uskomattomat määrät. Sadeveden talteenotto olikin järjestetty hyvin. Yhden saavin täyttyessä ei mennyt ylituleva hukkaan, vaan se oli johdettu pariin muuhun helpolla letkusysteemillä. Tämä idea lähtee varmasti jatkokäyttöön meilläkin.
Mutta ne kukat! Aivan uskomattoman kokoisia ja tuoksuisia. Liljoja oli useampaa lajia ja kukat aivan valtavia.
 Lumikärhö näytti menevän ojanpohjaa kohden sisääntulossa. Kiva idea tämäkin.
Keijunmekot kasvoivat ruukuissa, jotka oli upotettu pihasoraan. Niille oli taivutettu kehikot, joissa kiipeilivät. Tämä on paikka, josta ei yhdellä käyntikerralla saanut tarpeekseen vaan tänne voisi mennä uudelleen ja näkemistä riittäisi vaikka kuinka. Millään ei pystynyt huomaamaan kaikkea pientä, kun oli aivan hämmästyksissä näkemästään.