keskiviikko 20. elokuuta 2014

Puutarhamatka, kolmas kohde

Matkamme toinen päivä alkoi kaupunkikierroksella Tarton vanhassa kaupungissa. Kauniin yliopistomäen jälkeen siirryimme Taron kasvitieteelliseen puutarhaan. Se ei ollut iso, mutta sitäkin kauniimpi. Osa puutarhan rakennuksista oli remontissa, joten emme pystyneet kiertämään koko puutarhaa, mutta suurimman osan kuitenkin.
Muurit loivat puutarhaan lämpimän pienilmaston, jonka suojissa kasvoi reheviä kasveja. Osa kasveista talvehti kasvihuoneissa, mutta suurin osa viihtyi ulkona puutarhassa.
Puutarhassa oli lampi, jonka keskellä oli pieni saari. Saareen johti kaarisilta ja siellä oli huvimaja. Kesäisin puistossa pidettiin ulkoilmakonsertteja. Todella kaunis paikka siihen.
Puutarhassa oli paljon korkeuseroja. Tässä yhdet portaat. Portaita oli toteutettu hyvinkin monella eri tavalla, ideoita tuli mukaan.
Nurmikot olivat tasaisia ja kukkaistutuksia piisasi. Kesäkukat kukkivat runsaina ja niiden lomassa oli paljon kuunliljoja ja havuja.
 Piippuköynnöksellä luotu puutarhamaja, jossa penkki ja pöydät. Mukava piilopaikka tai vilvoitteluun.
 Päivänhattuja kerrottu lajike. Kukki runsaana kuten muutkin.
Tässä vielä kuva vanhan vallihaudan suunnasta. Puutarhassa oli osa vanhaa Tarton vallihautaa. Tässä vielä hieman rakenteita jäljellä. Tämä osa rakennuksesta oli remontissa.

tiistai 19. elokuuta 2014

Puutarhamatkan toinen puutarhakohde

Ensimmäisen matkapäivämme toinen kohde oli Luua Arboreetum. Kiersimme metsää ja ihastelimme siellä puita. Mutta sitten kun päästiin itse puutarhurin omalle tontille ei voinut kuin ihastella hänen taitojaan.
 Pihasta löytyi kauniita yksityiskohtia. Harkittuja.
Nurmikon ja istutusten rajat olivat aivan uskomattoman suorat ja hyvin hoidetut. Samettikukkaa kasvoi pitkät penkit, tämä ei ollut ainoa. Kasvimaalla ei rikkaruohoja ja kasvihuoneissa tomaatit yms. kypsyivät.
Pihassa oli käytetty paljon ihan luonnonmateriaaleja. Tässä komposti, jossa kasvoi kurpitsaa. Kekseliäisyys tuntui olevan rajana.
 Ihana, harmoninen istutus. Mukavia yksityiskohtia ja silmänruokaa.
 Pajua oli osattu punoa ja kiviä käyttää reunuksina. Puutarhassa oli hyvin rauhallinen tunnelma.
 Tämän alueen hän oli tehnyt ihan muutama vuosi sitten.
 Tässä vielä tuon äskeisen alueen toista päätä hieman tarkemmin.
Viherportteja, vesiaiheita, kuunliljoja uskomattomissa mittasuhteissa. Puutarhassa oli paljon hienoja yksityiskohtia, joiden toteuttamiseen ei ollut käytetty hirveästi rahaa, tehty pieteetillä. Otin paljon kuvia, tässä joitakin kivoja yksityiskohtia. Seuraavaksi majoituimme Tartoon ja silmissä vilisivät vielä nämä ihanat tunnelmat tästä kohteesta.

maanantai 18. elokuuta 2014

Puutarhamatkalla, ensimmäinen kohde

Olimme kesälomareissulla puutarhamatkalla Virossa. Ensimmäisenä kohteena reissullamme oli palkittu kotipuutarha. Piha ei ollut suuri, mutta sinne oli saatu kauniita yksityiskohtia mahtumaan. Itse talo oli remontissa, mutta puutarhassa riitti katseltavaa.
 Kesäkukat kasvoivat kauniisti vanhoissa kärryissä.
 Upea tuijaryhmä, jonka siimeksessä oli erilaisia eläinpatsaita. Edessä erilaisia matalempia havuja.
 Virolle ominaisesta liuskekivestä rakennettu kukkapenkin reunus. Villiviinistä upea portti puutarhaan.
 Talven polttopuut olivat hienosti pinoittuina katokseen. Vanhoja kärrynpyöriä käytetty koristeina.
 Silta yli kivisen puron, jossa ei tainnut juuri vettä olla. Mutta kaunis pikkusilta johdatti kohti kesäkeittiötä.
Tontin ulkupuolelta löytyi vanhat kärryt täynnä juurakoita ja muuta puuta. Kärryjä vartioivat puutarhatontut ja muutamat aurinkokennoilla toimivat valaisimet.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Ryteikkö, konekuokka ja Jussi

Juhannusaattoa edeltävänä iltana tontillemme saapui tämä juhannuksen aikainen ajanvieteemme, juhannuslelu. Illalla jo kokeiltiin pari tuntia, mutta sitten oli pakko lopettaa. Juhannusaatto meni sitten aamusta iltaan pihan perällä tämän kanssa.
Tämä osa puutarhasta on niitä viimeisimpiä kolkkia, jossa ei ole vielä tehty mitään. Kaksi isoa koivua on tuosta taannoin kaadettu ja puutarhakompostori on saanut tasaisen paikan. Aluksi siinä oli melko iso kolo, mutta systemaattinen täyttö kasvijätteillä on saanu paikan tasaiseksi ja viimeiseksi siihen on levitetty kaikki viime kesänä kaadettujen koivujen oksat hakkeena. Todella mainio alue. Vieressä on kuitenkin ollut alkuperäinen kasvusto ja nyt saimme vihdoin ajatuksen ja ajan raivata alueen käyttöön.
Mieheni kaiveli ja minä vain vähän osoittelin, että tuosta ja tuosta. Kaivurikuskilla tuntui olevan ihan hyvät visiot omastakin takaa. Suunnitelma alueen käytöstä piirrettiin ajatusteni pohjalta ruokapöydässä, kun nähtiin, miten sinne kasvit saa. Hieman piti muunnella alkuperäistä ajatusta. Alueella kun kallio kohoaan kulmassa, niin oli arvoitus, miten paljon multatilaa löytyy kallion ehdoilla. Yllättävästi sitä löytyi ja homma eteni. Kaikkiaan vietimme aamusta iltaan koko juhannusaaton tuolla työmaalla. Lopulta saatiin jo ihan tavallinen lapio käteen. Tästä kun etenemme, on minulla kohta paikka kaikelle kivalle. Kuvan ruusu, juhannusmorsian säilyi ehjänä ja sen paika pysyy samana. Ympärille vain tulee paljon erilaisempia kasveja kuin tähän mennessä on ollut.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Retkikohteena Strömsö

Viime sunnuntaina ajelimme mieheni kanssa Vaasaan ja siellä retkikohteenamme oli Strömsö. Niin monet kerrat kun tuon ohjelman on nähnyt niin oli kiva pistäytyä kuvauspaikalla. Paljon ne telkkarikamerat vain fuskaa. Alue oli mielikuvaani paljon pienempi ja kaikki oli niin lähellä toisiaan. Kaunis uimaranta siinä lähellä kuitenkin ja ilma meillä oli suotuisa.
Sieltä tarttui sitten kuvia mukaan erilaisista kiinnostavista rakenteista omaa puutarhaa silmällä pitäen. Mm. nämä portaat, portti niiden päässä. Sekä alla olevat pergolarakenteet.

Tämä kierrätysmateriaaleista tehty "huvimaja" on kyllä mielenkiintoinen. Telkkarissa se on sisustettu niin houkuttelevasti illanistujaisia varten.
Pihan perältä löytyi tämä kasvihuone ja -maa paikka:


Meillä oli mukava päiväretki Strömsössä. Paljon virikkeitä jälleen tallennettuna.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Vuokko ja moni muu

Moni kertoo arovuokon olevan todella hyvä leviämään. Omassa puutarhassani tämä on ollut jo useamman vuoden,mutta valitettavasti ihanuus on ottanut kauan juurtuakseen tänne. Levinnyt tämä on vain muutaman mättään verran. Kukka on kuitenkin niin kaunis, että soisin sen leviävän enemmän. Olen tänä vuonna hankkinut muutaman muunkin vuokon puutarhaani toiveissa, että ne leviäisivät ja kukkisivat kauniisti.
Pienen ensimmäinen kukinta. Tämä kuolanpionin siementaimi kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Ja peräti kahdella kukalla. Kauan tähän menee, ennen kuin pioni on tässä pisteessä. Siirsin keväällä useamman seiementaimen parempiin oloihin ja tämä palkitsi minut kukkiamalla. Emokasviin itseensä ei näytä kovin montaa kukkaa jostain syystä tulevankaan. Myyrä oli mellastanut talven aikana sen juurakossa, joten hyvä vain, että on siementaimia varalla.
Kodinhoitohuoneen portaikon vieressä oleva kukkapenkki on näin rehevässä kasvussa. Penkki on varjon penkki, mutta siitä huolimatta siinä kukkii monenlaista.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Melkoisin harppauksin

Kevät on edennyt puutarhassamme melkoisin harppauksin eteenpäin. Olemme tehneet monenlaista, mutta paljon on vielä tekemättä tälle keväälle. Tulevan viikonlopun juhlat järjestelyineen ovat vieneet minut jo sisätöihin ja leipomisiin. Puutarhassa olen viime viikkona ehtinyt vain piipahtaa muutaman tovin huilaamassa. Paljon olisi sielläkin pitänyt ehtiä tehdä. Tässä kuitenkin valkovoittoisia kukkia puutarhassamme tällä erää.
Siemenistä kasvattamani kärhöt vanhan oleskeleualueen laidalla. Sain siemenet hyvältä ystävättäreltäni postissa ja onnistuin saamaan aikaiseksi alun, josta nämä kärhöt ovat isoiksi kasvaneet. Oikealla tuo ensimmäinen alppikärhön tytär ja vasemmalla sitten sen lapsonen. Nyt tänä keväänä olen istuttanut seuraavan taimen samaa sukua toiselle päätyä taloa. Toivottavasti menestyy yhtä hyvin kuin nämä edelliset.
Rajapenkissä perennat jo peittävät kiitettävästi itse penkkiä kasvullaan. Uudet kärhötkin ovat saaneet hyvin vauhtia kasvuunsa ja hakeutuneet hyvin itse noihin kehikoihinsa. Takana olevassa penkissä Pohjantähti peittää jo hyvin kehikkonsa ja on kasvamassa hyvää vauhtia siitä läpi.
 Takapihan kolmesta omenapuusta kaksi on aivan täynnä kukkia. Yhteen tuli vain hieman kukkia tänä vuonna, mutta se olikin ihan täynnä omenoita viime vuonna. Näistä kahdesta tuossa taaemmassa ei ollut omenoita taasen juuri laisinkaan. Pihallamme on viisi omenapuuta, joten syksyllä saa tehdä omenamehua paljon.
Tässä ne kaksi, punakaneli ja valkea kuulas, tyttäriemme 1 v lahjapuut. Ovat nyt täysi-ikäisiä, eli olleet pihassamme 18 vuotta. Kaadoimme viime kesänä tuosta koivujen ympäriltä useamman koivun pois ja saattaa olla, että kaadamme nuo kaksikin pois. Ainakin se on harkinnassa. Toivottavasti jotain näistä kukista säilyy lauantaihinkin ja ilma olisi kaunis tyttärien juhlia ylioppilasjuhliaan.

torstai 15. toukokuuta 2014

Iltojen puuhat ja päivien ihastukset

Viime kesäinen perennapenkin parantelu on jatkunut. Haimme peräkärryllisen kompostimultaa ja niin koko kärryllinen vain meni tähän penkkiin, vaikka kärrymme onkin isompi kuin ihan normi auton perässä kulkeva peräkärry. Vielä pitäisi lisää hankkia. Jaoin penkin esikoita ja narsisseja, vaikka kukassa ovatkin. Mutta kun kaikki kasvit oli ylös nostettava, niin mikäs siinä. Esikot eivät ole olleet moksiskaan moisesta kohtelusta, vaan kukkineet näyttävästi. Ja narsisseista vain jotkut reunimmaiseksi jääneet ovat naattinsa kaataneet, muut ovat ryhtyneet kukkimaan.
Penkin tiimoilla näyttää tällä hetkeltä tältä. Tuo etuosa on siis käsitelty nyt tänä keväänä ja takana oleva jo viime keväänä. Siinä kaikki perennat eivät ole vielä pintaan tulleet. On istutettu syksyllä, mutta esim. reunassa olevat kuunliljat tulevat myöhään. Piikkejä jo kyllä on nähtävissä. Muita penkin kasveja ovat mm. Aljonushka -kärhö, köynnöshortensian olisi jossain vaiheessa kiivettävä tuosta kivelle, LoveChild -kärhö, vaaleanpunainen sininvuokko. Lisää varmasti löytyy vielä, jahka kevät etenee.
Osa jäi kottikärryistutukseen. Äkkiä näille väliaikainen koti. Voisivat muuten olla tässä, mutta tarvitsen kärryjä muuhunkin aina välillä.
Naapuriin päin rajalla olevassa penkissä on jo parissa kohdassa kärhöt kasvamassa noiden verkkolieriöiden sisällä. Saavat kiipeillä niitä pitkin ylöspäin. Penkin toisessa päässä on erilaisia syreenejä. Kukkivat hieman eri aikoihin, joten kukinta on pitkä.
Pihan etupenkkiin on tullut aivan ihana rypäs scilloja. Ja reunoilla näkyy paljon uusia siementaimia. Nämä saavat levitä rauhassa.
Keltaiset tulppaanit aloittelevat kukintaansa. Kevään ensimmäiset kukat ovat niin ihania ja tärkeitä.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Takatalvi

Vielä iltapäivälläkin oli muistot jäljellä eilisestä takatalvesta, joka toi kyllä mukanaan puutarhan suuresti kaipaaman kosteuden, mutta pelästytti puutarhurin. Mitenkä ne kasviparat siitä kylmästä selvisivätkään? Eilinen takatalvi tuli ja meni kolmeen kertaan. Aamulla heräsimme ja ulkona satoi lunta. Teki mieli laittaa silmät kiinni ja nukkua koko päivä. Muutaman tunnin päästä maa oli jälleen vihreä ollakseen jälleen parin tunnin päästä valkoinen. Ja jälleen lumi suli ja tuli takaisin. Vielä tänäkin aamuna tämä viimeinen lumi oli maassa, mutta töistä tultuani oli se sulanut lähes kokonaan pois. Vain muisto jäljellä katolta tulleista lumikasoista. 
 Kuistin aurinkoisemmalla puolella lumikasa oli jo paljon pienempi ja peitti alleen vain tatarin.
 Valkotäpläimikkä aloittelee rohkeana kukintaansa, vaikka ihan vieressä on vielä muisto lumesta.
 Narsissit nostavat pakkasen taivuttamia kukkiaan jälleen kohden katsojaa. Auringolla on uskomaton voima.
Kevätesikot ovat vauhdissa. Nämä pitäisi siirtää toiseen paikkaan kukkimaan, mutta odottakoon nyt tämän kukintansa verran ja sitten siirtopuuhiin. Penkkiä kohotetaan ja parannellaan muutenkin vielä tänä keväänä, kunhan saamme jälleen lisää multaa tontille. Mihin se kaikki todella häviääkään?
Pinsiön taimistolla pääsin poikkeamaan lauantaina pojan muuttokuormaa hakiessa ja tuliaisina puutarhaan oli usemman kärhön lisäksi tämä Sinilemmiö (Lithodora Diffusa) kivikkopenkkiini. Sinilemmiö ei pidä savisesta paikasta, mutta kivikkoni on sille varmasti sopiva paikka. Leviää varpumaisilla varsillaan mattomaiseksi maanpeitekasviksi. Varret eivät kuitenkaan juurru helposti. En vain ehtinyt istuttaa ennen lumisadetta. Toivottavasti ei säikähtänyt vallan.
Lumisateesta huolimatta koivussa kukinta jatkuu ja hiirenkorvat ovat jo aika suuret tälläkin vyöhykkeellä.
Pihakierroksella tuhoja etsiessäni huomasin, että pihlaja oli kuitenkin kestänyt hyvin eilisen lumisateen ja oli hyvässä vauhdissa. Toiveikkaana siis kohden uusia puutarhahommia. Kyllä se kesä tulee. Ja yllätyksekseni en löytänyt mitään hälyttävää. Päinvastoin sadevesisäiliöni oli täyttynyt hyvästä kasteluvedestä.