keskiviikko 3. elokuuta 2016

Ne hävisi

Olemme jo aiemmin poistaneet tontiltamme isoja koivuja. Pääsiäisenä kaadoimme etupihalta aika isoksi kasvaneen kuusen, mutta se oli helppo kaataa pihaan. Nämä tonttimme koivut ovat olleet sellaisissa paikoissa, ettei niitä ole voinut kaataa, vaan ne ollut pilkottava siihen päin. Tässä henkilönostin matkalla kohden ensimmäistä kaadettavaa puuta, joka on tuossa varaston päädyllä. Toinen takapihalla vielä kasvanut koivu, joka oli kaatolistalla, on tuossa leikkimökin takana.
Nostimen avulla kiivettiin ensin koivua ylöspäin oksien samalla. Nätisti kun osasi homman tippuivat oksat suoraan puun juurelle eivätkä tehneet tuhoja puutarhassa.
Alaspäin tultiin sitten pätkien koivua sopiviksi paloiksi ja tipautellen niitä nätisti koivun juurelle. Eivät nyt aivan pinoon menneet, mutta yhteen paikkaan kuitenkin. Vaikka istutuksia ja rakennuksia oli ympärillä ei mikään vahingoittunut. 
Talon päädyssä oli jätetty edellisellä kerralla pari koivua vielä pystyyn. Tästähän kaadettiin jo aiemmin kolme isoa puuta. Nyt saivat nämäkin lähteä, kun nostin niiden vierestä meni. Kyllä ilme muuttui paljon, kun sai nuo isot koivut pois pihamaalta. Saa jälleen suunnitella uusia juttuja, kun koivut eivät ole viemässä ravinteita ja kosteutta.
Tilasimme sitten tämmöisen jyrsimen poistamaan kannot pihasta. Tässä lähtee etupihalta kuusen kanto. Muutamassa tunnissa oli kiusalliset kannot pois ja jäljellä vain siisti kasa puun moskaa. Suosittelen kyllä todella. Poistatettiin samalla edelliselläkin kerralla kaadettujen puiden kannot, sillä ihmisvoimin ei niille mitään ole voinut. Meillä oli yksi 10 vuotta sitten kaadettukin kanto vielä aivan kova, mutta nyt se kohtasi voittajansa. Kaivinkoneesta olisi jäänyt isot jäljet ja paljon siistittävää repiessään kantoja, mutta tämä jyrsin oli kyllä todella hyvä kone. Sen sai pieneenkin paikkaan menemään ja jälki oli siistiä.
Käytettiin muuten henkilönostinta muuhunkin, kun se kerta tontilla oli. Pestiin rännit talosta ja ulkorakennuksesta. Pesun tarpeessa olivatkin ja nyt oli helppoa. Ei tarvinnut tikkailla keikkua.

maanantai 1. elokuuta 2016

Kiireinen pihakesä

TARHAKELLOKÄRHÖ Clematis Integrifolia-ryhmä 'Aljonushka' aloittelee kukintaansa.
Olemme tänä kesänä puuhastelleet puutarhassamme todella paljon. Päivittäin useamman tunnin. Montaa päivää emme ole olleet poissa pihaltamme. Paljon on tullut tehtyä erilaisia puuhia ja pihan kuntokin on kohentunut. Samalla jotain kohtia on muuttunutkin.
Tähkätädyke (Veronica spicata), sininen kukinto. Tädyke selvisi talvesta ja ensimmäinen kukintakesä menossa.
Keväällä paljastui hankalan talven jäljiltä aika paljon talvituhoja. Monia perennoja, jotka olivat olleet jo vuosia pihassamme oli kuollut ja penkeissä oli paljaita paikkoja, jotka vaativat täydennysistutuksia. Pihan nurmikko näytti sammaleisemmalta kuin vuosiin ja moni muukin kohta odotti jälleen kohennusta. Kun vain pääsi keväällä töihin, olemme me kaksi työmyyrää ahertaneet pihassamme todella monenlaista. Muutama puutarharetkikin on tehty siinä työn lomassa ja parasta kaikesta, kesäloma on vielä edessäpäin!
ALPPIPIIKKIPUTKI - ALPMARTORN Eryngium alpinum teräksisen sininen kukinto
Sammaloituneen nurmikon kanssa teimme todella suururakan. Ensin ajoimme siitä Mantiksen sammaleenpoistopiikeillä kuivuneen sammaleen ylös ja haravoimme sen kasoihin. Tätä kuollutta sammalta ajoimme yli 20 tiiviisti pakattua kottikärryllistä kompostoitumaan. Levitimme ison määrän kalkkia nurmikoille ja lannoitimme sitten jonkin ajan kuluttua. Nurmikko lähti hyvään kasvuun ja iloksemme sammale on hävinnyt nurmikoltamme todella hyvin. Leikata nurmikkoa täytyy noin kaksi kertaa viikossa, mutta minusta se on jo siedettävän näköinen. Kesäkuulla ilmastimme vielä nurmikon ajoleikkurin perään laitettavalla ilmastuslaitteella. Tämä olisi toistettava tässä uudestaan.
'Aljonushka'
Monen kasvin kohdalla olen joutunut odottelemaan kauan, ilmaantuuko kasvua. Oikeastaan kaikki kärhöt voivat huonosti viime talven kovien koettelemusten jälkeen. Alppikärhöt selvisivät ainoastaan hyvin eläväisinä. Muista on odoteltu paleltuneiden varsien tilalle uutta kasvustoa. Mutta kaikeksi onneksi mitään vahinkoa ei ole syntynyt, vaan rakkaat kärhöni ovat elossa. Kukinta jää kuitenkin heikoksi tänä kesänä. Mutta ehkä sitten ensi kesänä.
Puut pieniksi. 
Viimeisin urakkamme on ollut poistaa neljä koivua pihastamme. Puita ei voinut kaataa, vaan ne oksittiin ja sitten pilkottiin pystyyn päin. Näin kaikki putosi suoraan puun juurelle eikä aiheuttanut enempää vahinkoa pihassamme. Puut sijaitsivat myös takapihallamme, joten piti odottaa tarpeeksi kuiva ajankohta, että henkilönostimen voi viedä sinne nurmikon liikaa kärsimättä. Jokaista koivua kohden meni ilta, että saatiin oksat haketettua, runkopalat siirrettyä sekä paksut oksat pilkottua pienemmiksi. Tähän sattui vielä heinäkuun kuumin viikko, niin jo otti voimille. Mutta työpäivän jälkeen ihan mukavaa puuhaa ja yöt on nukkunut kuin tukki riehuttuaan puusavotalla. Voisi jopa käyttää sanontaa, että töihin lepäämään. Ruumiillinen työ toimistotyön vastapainoksi sai lihakset todella kipeiksi ja olimme kuin kaksi vanhusta aina iltaisin kolottavine jäseninemme.
Ensimmäinen kurkku omasta kasvimaasta.
Saimme myös tehtyä vihdoinkin lavakauluksista kasvulaatikoita ja ensimmäiset kurkut on jo maisteltu omasta maasta. Kolme laatikkoa on kasveille tällä hetkellä. Kurkkua, retiisiä ja salaatteja. Kirsikkapuu ja luumupuu kasvavat siellä kasvihuoneen kulmalla. Itse kasvihuone on vielä kesken, mutta valmistuu sekin, ainakin uskon niin. Tulee aina joku muu urakka ja vie vain ajan siltä.
Kesä on ollut hyvin sateinen, mutta siitä huolimatta hieno tähän mennessä. Monta hienoa hetkeä puutarhassamme on koettu. Mutta olemme onneksi ehtineet nauttimaankin kättemme töistä.