keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Melkoisin harppauksin

Kevät on edennyt puutarhassamme melkoisin harppauksin eteenpäin. Olemme tehneet monenlaista, mutta paljon on vielä tekemättä tälle keväälle. Tulevan viikonlopun juhlat järjestelyineen ovat vieneet minut jo sisätöihin ja leipomisiin. Puutarhassa olen viime viikkona ehtinyt vain piipahtaa muutaman tovin huilaamassa. Paljon olisi sielläkin pitänyt ehtiä tehdä. Tässä kuitenkin valkovoittoisia kukkia puutarhassamme tällä erää.
Siemenistä kasvattamani kärhöt vanhan oleskeleualueen laidalla. Sain siemenet hyvältä ystävättäreltäni postissa ja onnistuin saamaan aikaiseksi alun, josta nämä kärhöt ovat isoiksi kasvaneet. Oikealla tuo ensimmäinen alppikärhön tytär ja vasemmalla sitten sen lapsonen. Nyt tänä keväänä olen istuttanut seuraavan taimen samaa sukua toiselle päätyä taloa. Toivottavasti menestyy yhtä hyvin kuin nämä edelliset.
Rajapenkissä perennat jo peittävät kiitettävästi itse penkkiä kasvullaan. Uudet kärhötkin ovat saaneet hyvin vauhtia kasvuunsa ja hakeutuneet hyvin itse noihin kehikoihinsa. Takana olevassa penkissä Pohjantähti peittää jo hyvin kehikkonsa ja on kasvamassa hyvää vauhtia siitä läpi.
 Takapihan kolmesta omenapuusta kaksi on aivan täynnä kukkia. Yhteen tuli vain hieman kukkia tänä vuonna, mutta se olikin ihan täynnä omenoita viime vuonna. Näistä kahdesta tuossa taaemmassa ei ollut omenoita taasen juuri laisinkaan. Pihallamme on viisi omenapuuta, joten syksyllä saa tehdä omenamehua paljon.
Tässä ne kaksi, punakaneli ja valkea kuulas, tyttäriemme 1 v lahjapuut. Ovat nyt täysi-ikäisiä, eli olleet pihassamme 18 vuotta. Kaadoimme viime kesänä tuosta koivujen ympäriltä useamman koivun pois ja saattaa olla, että kaadamme nuo kaksikin pois. Ainakin se on harkinnassa. Toivottavasti jotain näistä kukista säilyy lauantaihinkin ja ilma olisi kaunis tyttärien juhlia ylioppilasjuhliaan.

torstai 15. toukokuuta 2014

Iltojen puuhat ja päivien ihastukset

Viime kesäinen perennapenkin parantelu on jatkunut. Haimme peräkärryllisen kompostimultaa ja niin koko kärryllinen vain meni tähän penkkiin, vaikka kärrymme onkin isompi kuin ihan normi auton perässä kulkeva peräkärry. Vielä pitäisi lisää hankkia. Jaoin penkin esikoita ja narsisseja, vaikka kukassa ovatkin. Mutta kun kaikki kasvit oli ylös nostettava, niin mikäs siinä. Esikot eivät ole olleet moksiskaan moisesta kohtelusta, vaan kukkineet näyttävästi. Ja narsisseista vain jotkut reunimmaiseksi jääneet ovat naattinsa kaataneet, muut ovat ryhtyneet kukkimaan.
Penkin tiimoilla näyttää tällä hetkeltä tältä. Tuo etuosa on siis käsitelty nyt tänä keväänä ja takana oleva jo viime keväänä. Siinä kaikki perennat eivät ole vielä pintaan tulleet. On istutettu syksyllä, mutta esim. reunassa olevat kuunliljat tulevat myöhään. Piikkejä jo kyllä on nähtävissä. Muita penkin kasveja ovat mm. Aljonushka -kärhö, köynnöshortensian olisi jossain vaiheessa kiivettävä tuosta kivelle, LoveChild -kärhö, vaaleanpunainen sininvuokko. Lisää varmasti löytyy vielä, jahka kevät etenee.
Osa jäi kottikärryistutukseen. Äkkiä näille väliaikainen koti. Voisivat muuten olla tässä, mutta tarvitsen kärryjä muuhunkin aina välillä.
Naapuriin päin rajalla olevassa penkissä on jo parissa kohdassa kärhöt kasvamassa noiden verkkolieriöiden sisällä. Saavat kiipeillä niitä pitkin ylöspäin. Penkin toisessa päässä on erilaisia syreenejä. Kukkivat hieman eri aikoihin, joten kukinta on pitkä.
Pihan etupenkkiin on tullut aivan ihana rypäs scilloja. Ja reunoilla näkyy paljon uusia siementaimia. Nämä saavat levitä rauhassa.
Keltaiset tulppaanit aloittelevat kukintaansa. Kevään ensimmäiset kukat ovat niin ihania ja tärkeitä.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Takatalvi

Vielä iltapäivälläkin oli muistot jäljellä eilisestä takatalvesta, joka toi kyllä mukanaan puutarhan suuresti kaipaaman kosteuden, mutta pelästytti puutarhurin. Mitenkä ne kasviparat siitä kylmästä selvisivätkään? Eilinen takatalvi tuli ja meni kolmeen kertaan. Aamulla heräsimme ja ulkona satoi lunta. Teki mieli laittaa silmät kiinni ja nukkua koko päivä. Muutaman tunnin päästä maa oli jälleen vihreä ollakseen jälleen parin tunnin päästä valkoinen. Ja jälleen lumi suli ja tuli takaisin. Vielä tänäkin aamuna tämä viimeinen lumi oli maassa, mutta töistä tultuani oli se sulanut lähes kokonaan pois. Vain muisto jäljellä katolta tulleista lumikasoista. 
 Kuistin aurinkoisemmalla puolella lumikasa oli jo paljon pienempi ja peitti alleen vain tatarin.
 Valkotäpläimikkä aloittelee rohkeana kukintaansa, vaikka ihan vieressä on vielä muisto lumesta.
 Narsissit nostavat pakkasen taivuttamia kukkiaan jälleen kohden katsojaa. Auringolla on uskomaton voima.
Kevätesikot ovat vauhdissa. Nämä pitäisi siirtää toiseen paikkaan kukkimaan, mutta odottakoon nyt tämän kukintansa verran ja sitten siirtopuuhiin. Penkkiä kohotetaan ja parannellaan muutenkin vielä tänä keväänä, kunhan saamme jälleen lisää multaa tontille. Mihin se kaikki todella häviääkään?
Pinsiön taimistolla pääsin poikkeamaan lauantaina pojan muuttokuormaa hakiessa ja tuliaisina puutarhaan oli usemman kärhön lisäksi tämä Sinilemmiö (Lithodora Diffusa) kivikkopenkkiini. Sinilemmiö ei pidä savisesta paikasta, mutta kivikkoni on sille varmasti sopiva paikka. Leviää varpumaisilla varsillaan mattomaiseksi maanpeitekasviksi. Varret eivät kuitenkaan juurru helposti. En vain ehtinyt istuttaa ennen lumisadetta. Toivottavasti ei säikähtänyt vallan.
Lumisateesta huolimatta koivussa kukinta jatkuu ja hiirenkorvat ovat jo aika suuret tälläkin vyöhykkeellä.
Pihakierroksella tuhoja etsiessäni huomasin, että pihlaja oli kuitenkin kestänyt hyvin eilisen lumisateen ja oli hyvässä vauhdissa. Toiveikkaana siis kohden uusia puutarhahommia. Kyllä se kesä tulee. Ja yllätyksekseni en löytänyt mitään hälyttävää. Päinvastoin sadevesisäiliöni oli täyttynyt hyvästä kasteluvedestä.