Kuistin aurinkoisemmalla puolella lumikasa oli jo paljon pienempi ja peitti alleen vain tatarin.
Valkotäpläimikkä aloittelee rohkeana kukintaansa, vaikka ihan vieressä on vielä muisto lumesta.
Narsissit nostavat pakkasen taivuttamia kukkiaan jälleen kohden katsojaa. Auringolla on uskomaton voima.
Kevätesikot ovat vauhdissa. Nämä pitäisi siirtää toiseen paikkaan kukkimaan, mutta odottakoon nyt tämän kukintansa verran ja sitten siirtopuuhiin. Penkkiä kohotetaan ja parannellaan muutenkin vielä tänä keväänä, kunhan saamme jälleen lisää multaa tontille. Mihin se kaikki todella häviääkään?
Pinsiön taimistolla pääsin poikkeamaan lauantaina pojan muuttokuormaa hakiessa ja tuliaisina puutarhaan oli usemman kärhön lisäksi tämä Sinilemmiö (Lithodora Diffusa) kivikkopenkkiini. Sinilemmiö ei pidä savisesta paikasta, mutta kivikkoni on sille varmasti sopiva paikka. Leviää varpumaisilla varsillaan mattomaiseksi maanpeitekasviksi. Varret eivät kuitenkaan juurru helposti. En vain ehtinyt istuttaa ennen lumisadetta. Toivottavasti ei säikähtänyt vallan.
Lumisateesta huolimatta koivussa kukinta jatkuu ja hiirenkorvat ovat jo aika suuret tälläkin vyöhykkeellä.
Pihakierroksella tuhoja etsiessäni huomasin, että pihlaja oli kuitenkin kestänyt hyvin eilisen lumisateen ja oli hyvässä vauhdissa. Toiveikkaana siis kohden uusia puutarhahommia. Kyllä se kesä tulee. Ja yllätyksekseni en löytänyt mitään hälyttävää. Päinvastoin sadevesisäiliöni oli täyttynyt hyvästä kasteluvedestä.
Yllättävän sitkeitä kasvit kuitenkin ovat. Nyt on kelit sahanneet niin edestakaisin, että pakko kai niiden on ollut tottua välillä lämpimään ja kohta taas jopa lumeen. Mutta olisin kyllä sitä mieltä, että lämmetä jo saisi!
VastaaPoistaKeväästä kasvit (talven jäljiltä) kestävätkin paremmin sään vaihteluja, kun taas syksyllä asia on päinvastoin.
VastaaPoistaTuo sinilemmiö näyttää tosi kivalta varpukasvilta ja kukkat ovat kauniin sinisiä. Täytyykin tutustua siihen lähemmin.