maanantai 29. heinäkuuta 2013

Koivuja nurin

Talomme päädyssä kasvoi kaksi suurta, monihaaraista koivua sekä kolme pienempää. Tästä on aiemmin jo kaadettu yksi puu pois, mutta nuo isommat puut rupesivat olemaan jo sen verran iäkkäitä, että katsoimme parhaaksi päästä niistä eroon. Toisesta jouduttiin vuosittain karsimaan oksia, etteivät olisi hinkanneet talon päätyä. Puita ei voinut kuitenkaan kaataa suoraan, vaan ne oli saatava jotenkin pienemmissä paloissa pois. Kokonaisena kaadetun puun alle olisi jäänyt rakennuksia ja istutuksia.
Saimme käyttöön henkilönostimen, jonka avulla mieheni ryhtyi karsimaan oksia alhaalta päin nousten koko ajan ylemmäs. Paksummat ja pisimmät oksat piti sahata kahtena palana, että pysyivät tontillamme eivätkä rojahtaneet yläilmoista omenapuiden päälle. Kuvassa toinen iso puu oksittuna jo melko ylös, metsuri siellä puun vieressä.
Sitten siirrettiin nostinta ja ryhdyttiin parturoimaan toista isoa koivua.  Tästä noustiin vielä hieman ylemmäs ja sitten runkoa ryhdyttiin pätkä kerrallaan leikkaaman lyhyemmäksi. Hyvä oli, että hommaan ryhdyttiin. Tästä puusta löytyi tumma sisus jo melko korkealta, siitä toisesta alempaa. Kaadoimme samalla menetelmällä vielä keskimmäisen noista kolmesta pikkupuusta ja näin jäljelle jäi vielä kaksi koivua kasvamaan. Nyt onkin edessä sitten melkoinen puusavotta, että noista kaikista risuista pääsee eroon. Vaikka paikka kaataa nuo puut oli ahdas, onnistuimme hyvin vähillä vaurioilla saamaan puut pieniksi. Omenapuista katkesi vain yksi pieni oksankärki, alhaalla ollut oleskelualueen aita säilyi ehjänä ja kärhöt siinä saivat vain sahanpurua niskaansa. Talon vieressä oleva kukkapenkki sai oksia päälleen, mutta luulenpa senkin sieltä virkoavan entiselleen - ainakin ensi keväänä. Se oli joka tapauksessa menossa remonttiin.

1 kommentti:

  1. Aikamoinen urakka ollut teillä! Vanhat ja huonot puut on parasta kaataa pois, etteivät kaatuile itsestään tai myrskyssä talon tai muun päälle.

    VastaaPoista