Naamiointia tontilla

Puutarhatontun pihalle oli emännän suunnitelmien mukaan kaivettu lampi. Reunoilla oli upeita istutuksia ja monenlaisia kasveja.

 Lumpeitakin kasvoi tuossa pienessä lammessa.

Kivipuro johti lampeen. Nyt siinä ei ollut vettä - keväisin vain. Lammen kaivuusta kertyneet mullat on tuossa kasalla edelleen. Kuvassa tuo keskellä oleva alue, jonne tuo valkoinen patsas on matkalla kurkkaamaan, mitä harmaan oven takan on.

Tässä istutukset vielä laajemmin tuosta lemmen ympäristöstä. Ihan tuon kummun takana menee tie pihaan.

Ja mihin tuo salaperäinen, kiviholvin alla oleva ovi johtaa? Ei mihinkään. Multakasaa ei ollut siirretty kaivuupaikalta mihinkään, vaan se oli naamioitu vain kasveilla. Yhdelle kulmalle oli laitettu tuo salaperäinen ovi hieman raollaan kiviholvin alle. Todella nerokkaasti keksitty. Näin oli saatu harmina ollut multakasa piiloon ja puutarhaan upea yksityiskohta.

Tontin reunojen kerroksellisuus

Olemme edelleen samalla pihalla kiertäen puutarhan reunoja. Istutukset jatkuvat hyvin monimuotoisina ja kerroksellisina.

 Sisääntulotien kiviaidan puutarhan puolella oli iso päivänliljapenkki, jossa taustalla syysleimuja.

 Köynnöksiä, kuunliljoja, tuijia liljapenkistä pihaan päin.

 Eri väriset lehdet tuovat kaunista kontrastia.

Ja vielä toiselta kulmalta tuon monipuolisen istutusalueen kerroksellisuus. Huikea suunnittelija, joka tämän on luonut.

 Tie pihaan menee tuolla pallotuijien takana. Kulmassa vartioi hän.

Liljapenkiltä katse siirtyy jo eteenpäin.

Kuunliljojen upeat yksilöt, köynnös... Olisipa pihani yhtä kaunis.

Havut puutarhatontun pihassa

Kauimpana talosta, tielle rajoittavan pensasaida pihan puolella kasvoi aidannemaisesti erilaisia havuja ja pensaita. Voisi oikeammin puhua monikerroksellisesta aidanteesta. Tie oli ilmeisen vilkkaasti liikennöity ja sitä melua vaimentamaan oli ensin korkea pensastaita ja sen edessä polveili istutusalueita. Talvella toivat myös näkösuojaa.

 Syyhortensian mahtava kukinta yhdessä istutusalueessa.

Paju on edullinen materiaali ja sitä oli käytetty paljon hyödyksi. Tässä tuolta takaa pilkistää oleskelupaikka.

 Tuo pilkistävä penkki lähempää. Pensastuet pitävät oksat ryhdissä.

 Tuivio peitti ison alueen.

Jotkut rakennukset taisivat olla jo poistolistalla. Ainakin hieman oli tämän katoksen olo sellainen. Ehkä emäntä suunnitteli jo jotain uutta tilalle.

Mikä upea kerroksellisuus. Ja peikonpähkinä. Vaatii silmää saada istutukset näyttäämään näin monimuotoisilta.

Vielä tuota tietä vasten olevaa istutusaluetta. Nurmikon rajaus oli aika leveä. En tiedä, oliko kenties tuolla alueella sipulikukkia tai muita jo kukineita kasveja, jotka nyt olivat poissa.

Sama penkki jatkui edelleen.

Puutarhatontun pihalla edelleen osa 3

Taitava tekee puutarhakalusteensa itse. Näitä tuolia tuolla kauniilla pihalla oli sijoitettu sopiviin istumispaikkoihin. Tuntui kyllä, että millä ajalla tuo ahkera pariskunta ehti istuskelemaan, sillä pihalla ei näkynyt rikkaruohoja laisinkaa. Vain kauniita, hyvinhoidettuja istutusryhmiä.

Pihasta löytyi mukavia siltoja muualtakin. Juuri tällainen pihan pitäisi ollakkin. Yllätyksiä aina kulman takana. Jotain, joka houkuttelee koko ajan peremmälle katsomaan, mitä vielä voisi löytää.

Kukkapenkit eivät olleet mitään pieniä tuherruksia, vaan niillä oli näyttävästi kokoa ja näköä. Ja niin hyvin hoidettuja kaikki.

Moni kasvi näytti todella hienolta suurempana alueena, kun tilaa kerta oli.

Kukkapenkkiä vähän kauempaa. Sama penkki kuin tuossa ylempänä kasvihuonekuvassa.

Perinteinen keinu, jota ei kyllä aivan pieneen pihaan laiteta.

Eri väristen lehtien harmonia. Tuo maa on tuolla kyllä todella viljavaa.

Puutarhatontun pihakierros osa 2

Kierroksemme puutarhatontun ja vaimonsa puutarhassa jatkuu:

Kulman takaa kun käännyttin kärhö kasvoi tikkaita pitkin. Pajusta tehty penkin reunaa.

Kärhöä vastapäätä penkki täynnä eri kukkia. Keväisin paljon sipulikukkia, nyt syksymmällä oli aivan toiset kasvit. Multa on mustaa ja muhevaa.

Omenapuun katveessa parikin istumispaikka. Puun juurella ja hieman kauempana. Tuntuivat olevan molemmat taitavan isännän eli puutarhatontun käsialaa.

Puutarhassa oli kaksikin muurattua uuni - grillipaikkaa. Toisessa emäntä näytti keittäneen höyrymehua vierailupäivänämme. Työt tehtiin pihalla, kun oli mahdollista.

 Talon lähellä olevasta osasta vei kivinen kaarisilta isommalle puutarha-alueelle.

Näiden kahden alueen välissä - halkoen koko tontin, meni tällainen kivinen oja. Keväisin siinä oli vettä, mutta nyt kuumana ja kuivana kesänä se oli tyhjillään. Kuva isommalta puutarha-alueelta sille pienemmälle, talon läheisyydessä olevalle.

Tässä vielä tuota puroa ja taideteoksia sen rannalla. Penkin päässä emäntämme esittelee istutuksiaan.

Puutarhatontun ihana valtakunta osa 1

Apteekkarin puutarhan jälkeen kävimme seuraavana päivänä vanhan, kunnostettavan kartanon puistossa, sieltä tilalle, jossa viljeltiin paljon narsissin sipuleita myyntiin. Lisäksi poikkesimme puutarhassa, jonka yhteydessä oli moottoripyörämuseo. Niissä ei kuitenkaan mitään mainittavaa erikoisuutta. Illan suussa pääsimme kuitenkin puutarhaan josta otin todella paljon kuvia. Viivymme täällä puutarhassa nyt useamman postauksen ajan. En voinut kuin huokailla. Nimi puutarhatonttu tulee siitä, että emännällä oli aivan ihana mies, joka kertoi tekevänsä kaiken mitä vaimo pyytää puutarhassa. Vaimo suunnittelee ja on myös hyvin taiteellinen ihminen. Mies osasi myös hyvin suomea, joten hänen kanssaan oli helppo keskustella. 

Tässä ensimmäisessä kuvassa taloon johtavan tien varrelta tunnelmia. Tie oli ruohottunut ja leikattiin, keskellä kulki kaksi vanaa, josta voi ajatella ajettavan autolla. Oli hyvin tyypillistä myös muille Viron puutarhoille nämä ruohottuneet tiet.

Kiviaidan yli ensimmäiset kurkkaukset tuohon hienoon puutarhaan. Omenapuita, jotka on leikattu aivan toisin kuin meillä täällä. Puita oli ollut enemmänkin vielä vanhan isännän eläessä, nyt ei enää niin montaa.

Tästä puutarhasta löytyi paljon hienoja yksityiskohtia. Emännän taiteellinen ote näkyi muuallakin. Tässä tuolta tienvarren kiviaidalta muutama ihan toteutuskelpoinen idea.

Mehitähdet tuntuivat nauttivan olostaan mansikkaruukuissa. Kuvissa on varjoa, sillä päivä oli jo pitkällä päästyämme tähän kohteeseen.

 Vielä emme olleet aivan talon edessä, vaan matkalla oli monta hauskaa ja kaunista yksityiskohtaa.

Talon etupihassa ei juuri istuksia ollut. Tasainen nurmikenttä, jota ympäröi rakennukset kolmelta sivulta. Virolaiseen tapaan puupinot olivat pihan kaunistus ja niitä käytettiin paljon myös ihan aitaelementtinä.

Jälleen yksi pieni yksityiskohta terassilta. Tästä alkaa matka puutarhaan talon vanhan emännän päädystä.

Ensimmäiset aavistukset, mitä kaikkea tuolta puutarhasta löytyykään. Erilaisia kukkaistutuksia, Ruukuissa, penkeissä, tuoleilla...

Paikka vanhan emännän istua ja nauttia. Ja katseltavaa tuolta istuinryhmältä piisasi, vai mitä olette mieltä seuraavista kuvista?

Tuoleilta kun katsoi tielle päin, oli koiralla iso aitaus. Itse aitauksessa oli puita, mutta aitauksen puutarhan puolella upeita kukkapenkkejä täynnä erilaisia kukkia.

Katseen edetessä penkkiä eteenpäin vaihtuvat kasvit ja katse lepää siisteissä istutuksissa, huolella rajatuissa penkeissä.

Sama penkki jatkuu edelleen. Pihan laidalla on aita, jonka takana oli lampi ja peltoja. Nuo takana olevat syysleimut ovat taimmaiset kasvit. Aita niiden takana on sieltä lammen puolelta. Kasvit eivät siis rajoittuneet pelkästään pihaan, vaan myös pihasta pellolle mentäessä oli kukkapenkkiä. Näkymä edelleen noilta kahdelta tuolilta.

Tässä vielä kurkkaus koira-aitauksen pellonpuolelle, niiden syysleimujen taakse. Pihakierros jatkuu seuraavassa postauksessa. Pääsimme vasta yhden kulman taakse.