Kevät keikkuen tulevi

Kevät on tänä vuonna auttamattoman hidas. Blogikin heräilee vasta talviunestaan. Puutarhassa olemme kyllä häärineet, mutta niin usein kylmä ajaa vielä sisälle lämmittelemään. Vapun jälkeisen viikon olin perinteisellä puutarhalomallani ja silloin oli ihanat, lämpimät päivät. Aamuisin tein useamman tunnin töitä ja sitten sisälle syömään. Iltapäivällä sitten suunnittelin ja illalla jälleen miehen kanssa puurtamaan muutamaksi tunniksi.

Paljon saatiinkin aikaan. Tontin rajalla ollut marja-aronia-aita kaadettiin. Oli jo pahasti levennyt ja rupesi kaljuuntumaan tyveltä. Nyt saa vesoa uudelleen. Oksiahan siinä tuli, mutta ne saatiin silputtua oksasilppurilla hyvin. Paksuimmista kyllä sai jo pientä polttopuuta pinon. Niiden pieniminen odottaa vielä.

Mutta hissukseen se tämäkin kevätkausi jälleen alkaa. Kuvassa viime syyskesän kukkaloistoa Emilia Plater-kärhöstä. Oli tuolloin kasvanut reilun vuoden pihassamme ja ilahdutti kauniilla kukinnalla. Vielä ei kärhöissä meillä näy elonmerkkiä tänä vuonna. Mutta sipulikukatkin ovat vasta pieniä piikkejä.

Ne hävisi

Olemme jo aiemmin poistaneet tontiltamme isoja koivuja. Pääsiäisenä kaadoimme etupihalta aika isoksi kasvaneen kuusen, mutta se oli helppo kaataa pihaan. Nämä tonttimme koivut ovat olleet sellaisissa paikoissa, ettei niitä ole voinut kaataa, vaan ne ollut pilkottava siihen päin. Tässä henkilönostin matkalla kohden ensimmäistä kaadettavaa puuta, joka on tuossa varaston päädyllä. Toinen takapihalla vielä kasvanut koivu, joka oli kaatolistalla, on tuossa leikkimökin takana.

Nostimen avulla kiivettiin ensin koivua ylöspäin oksien samalla. Nätisti kun osasi homman tippuivat oksat suoraan puun juurelle eivätkä tehneet tuhoja puutarhassa.

Alaspäin tultiin sitten pätkien koivua sopiviksi paloiksi ja tipautellen niitä nätisti koivun juurelle. Eivät nyt aivan pinoon menneet, mutta yhteen paikkaan kuitenkin. Vaikka istutuksia ja rakennuksia oli ympärillä ei mikään vahingoittunut. 

Talon päädyssä oli jätetty edellisellä kerralla pari koivua vielä pystyyn. Tästähän kaadettiin jo aiemmin kolme isoa puuta. Nyt saivat nämäkin lähteä, kun nostin niiden vierestä meni. Kyllä ilme muuttui paljon, kun sai nuo isot koivut pois pihamaalta. Saa jälleen suunnitella uusia juttuja, kun koivut eivät ole viemässä ravinteita ja kosteutta.

Tilasimme sitten tämmöisen jyrsimen poistamaan kannot pihasta. Tässä lähtee etupihalta kuusen kanto. Muutamassa tunnissa oli kiusalliset kannot pois ja jäljellä vain siisti kasa puun moskaa. Suosittelen kyllä todella. Poistatettiin samalla edelliselläkin kerralla kaadettujen puiden kannot, sillä ihmisvoimin ei niille mitään ole voinut. Meillä oli yksi 10 vuotta sitten kaadettukin kanto vielä aivan kova, mutta nyt se kohtasi voittajansa. Kaivinkoneesta olisi jäänyt isot jäljet ja paljon siistittävää repiessään kantoja, mutta tämä jyrsin oli kyllä todella hyvä kone. Sen sai pieneenkin paikkaan menemään ja jälki oli siistiä.

Käytettiin muuten henkilönostinta muuhunkin, kun se kerta tontilla oli. Pestiin rännit talosta ja ulkorakennuksesta. Pesun tarpeessa olivatkin ja nyt oli helppoa. Ei tarvinnut tikkailla keikkua.

Kiireinen pihakesä

TARHAKELLOKÄRHÖ Clematis Integrifolia-ryhmä 'Aljonushka' aloittelee kukintaansa.

Olemme tänä kesänä puuhastelleet puutarhassamme todella paljon. Päivittäin useamman tunnin. Montaa päivää emme ole olleet poissa pihaltamme. Paljon on tullut tehtyä erilaisia puuhia ja pihan kuntokin on kohentunut. Samalla jotain kohtia on muuttunutkin.

Tähkätädyke (Veronica spicata), sininen kukinto. Tädyke selvisi talvesta ja ensimmäinen kukintakesä menossa.

Keväällä paljastui hankalan talven jäljiltä aika paljon talvituhoja. Monia perennoja, jotka olivat olleet jo vuosia pihassamme oli kuollut ja penkeissä oli paljaita paikkoja, jotka vaativat täydennysistutuksia. Pihan nurmikko näytti sammaleisemmalta kuin vuosiin ja moni muukin kohta odotti jälleen kohennusta. Kun vain pääsi keväällä töihin, olemme me kaksi työmyyrää ahertaneet pihassamme todella monenlaista. Muutama puutarharetkikin on tehty siinä työn lomassa ja parasta kaikesta, kesäloma on vielä edessäpäin!

ALPPIPIIKKIPUTKI - ALPMARTORN Eryngium alpinum teräksisen sininen kukinto

Sammaloituneen nurmikon kanssa teimme todella suururakan. Ensin ajoimme siitä Mantiksen sammaleenpoistopiikeillä kuivuneen sammaleen ylös ja haravoimme sen kasoihin. Tätä kuollutta sammalta ajoimme yli 20 tiiviisti pakattua kottikärryllistä kompostoitumaan. Levitimme ison määrän kalkkia nurmikoille ja lannoitimme sitten jonkin ajan kuluttua. Nurmikko lähti hyvään kasvuun ja iloksemme sammale on hävinnyt nurmikoltamme todella hyvin. Leikata nurmikkoa täytyy noin kaksi kertaa viikossa, mutta minusta se on jo siedettävän näköinen. Kesäkuulla ilmastimme vielä nurmikon ajoleikkurin perään laitettavalla ilmastuslaitteella. Tämä olisi toistettava tässä uudestaan.

'Aljonushka'

Monen kasvin kohdalla olen joutunut odottelemaan kauan, ilmaantuuko kasvua. Oikeastaan kaikki kärhöt voivat huonosti viime talven kovien koettelemusten jälkeen. Alppikärhöt selvisivät ainoastaan hyvin eläväisinä. Muista on odoteltu paleltuneiden varsien tilalle uutta kasvustoa. Mutta kaikeksi onneksi mitään vahinkoa ei ole syntynyt, vaan rakkaat kärhöni ovat elossa. Kukinta jää kuitenkin heikoksi tänä kesänä. Mutta ehkä sitten ensi kesänä.

Puut pieniksi. 

Viimeisin urakkamme on ollut poistaa neljä koivua pihastamme. Puita ei voinut kaataa, vaan ne oksittiin ja sitten pilkottiin pystyyn päin. Näin kaikki putosi suoraan puun juurelle eikä aiheuttanut enempää vahinkoa pihassamme. Puut sijaitsivat myös takapihallamme, joten piti odottaa tarpeeksi kuiva ajankohta, että henkilönostimen voi viedä sinne nurmikon liikaa kärsimättä. Jokaista koivua kohden meni ilta, että saatiin oksat haketettua, runkopalat siirrettyä sekä paksut oksat pilkottua pienemmiksi. Tähän sattui vielä heinäkuun kuumin viikko, niin jo otti voimille. Mutta työpäivän jälkeen ihan mukavaa puuhaa ja yöt on nukkunut kuin tukki riehuttuaan puusavotalla. Voisi jopa käyttää sanontaa, että töihin lepäämään. Ruumiillinen työ toimistotyön vastapainoksi sai lihakset todella kipeiksi ja olimme kuin kaksi vanhusta aina iltaisin kolottavine jäseninemme.

Ensimmäinen kurkku omasta kasvimaasta.

Saimme myös tehtyä vihdoinkin lavakauluksista kasvulaatikoita ja ensimmäiset kurkut on jo maisteltu omasta maasta. Kolme laatikkoa on kasveille tällä hetkellä. Kurkkua, retiisiä ja salaatteja. Kirsikkapuu ja luumupuu kasvavat siellä kasvihuoneen kulmalla. Itse kasvihuone on vielä kesken, mutta valmistuu sekin, ainakin uskon niin. Tulee aina joku muu urakka ja vie vain ajan siltä.

Kesä on ollut hyvin sateinen, mutta siitä huolimatta hieno tähän mennessä. Monta hienoa hetkeä puutarhassamme on koettu. Mutta olemme onneksi ehtineet nauttimaankin kättemme töistä.

Kasvihuoneen valintaa

Kuten monet muutkin puutarhassa jotain kasvattavat olemme mekin päässeet siihen kohtaan, että taitaisi olla järkevää hankkia kasvihuone. Kokemusta kasvihuoneesta on hieman, sillä meillä oli pikkuinen kasvihuone tässä asumisemme alkutaipaleella, hyvin ensimmäisinä vuosina. Mieheni kasasi minulla muovihuoneen, jonne pääsin aina pakoon pieniä lapsia ja sain edes hetken omaa rauhaa hänen tultuaan töistä. Kasvatin silloin tomaatteja siellä ja satokin taisi olla ihan kohtalainen. Lisäksi kasvihuoneessa oli minulla keväällä lukematon pikkuisten taimien armeija. Kylvin paljon ystävättäreltä saamiani perennansiemeniä ja vaalin noita pikkuisia taimia. Puutarhassamme onkin ollut alusta lähtien paljon perennoja tuosta syystä. Jotkin niistä ovat hävinneet ja jotkin vallanneet hyvinkin elintilaa.

Tuosta muovihuoneesta ei taida olla ainuttakaan kuvaa, mutta se kesti aika monta vuotta, kunnes sitten muovit menivät huonoiksi ja runkokin lahosi. Oli tehty ihan rakennusaikaisesta ylijäämäpuusta, ei mitään käsittelyä. Taisi joku myrskykin sitä kohdella kaltoin. Kuva Preecon sivuilta 8.2 m2 huoneesta.

Kuva Preecon sivuilta 8.2 m2 huoneesta.

Nyt olemme kovasti katselleet uutta tilalle ja paikkakin olisi tontillamme toinen. Hintahaarukka on melkoisen laaja näillä valmiilla huoneilla. Ja kun huone ei saisi kuitenkaan olla mitenkään liian pieni, että se olisi helpompi hoitaa. Annoin miehelleni tehtäväksi perehtyä paremmin kasvihuoneisiin netissä. Hieman hämmästytti laaja hintahaarukka. Tämä Preecon huone oli sopivan kokoinen ja hintainen, mutta onneksemme löydin blogin, jossa kerrottiin tarkemmin tämän yhtiön toimituksesta ja miten heillä ei mennyt putkeen tilaamansa kasvihuoneen kanssa. Tässä vaiheessa myös selvisi, että olisi itse asiassa halvempaa tilata tämä huone suoraan Saksasta kuin käyttää suomalaista välikättä. Mutta siitä huolimatta päädyimme uuteen ratkaisuun.

Olen haaveillut kauniista, yksilöllisestä kasvihuoneesta, joka on tehty vanhoista ikkunalaseista. Eilen kävimme mittailemassa yhdet ikkunalasit, mutta niitä ei ole tarpeeksi. Tänään menen toiseen paikkaa katsomaan, löytyisikö lisää sopivia laseja. Tontiltamme löytyy mukavasti myös viime kesänä pelastamiamme ja pesemiämme puutarhalaattoja, joista saisi hyvän lattian tuohon kasvihuoneeseen. Tai sitten ne riittävät vain osaan huoneen pinta-alasta. Olen päätynyt kasvattamaan kasvit isoissa muurarinpaljuissa tai sangoissa kiinteiden kasvilaatikoiden sijaan. Mullan vaihtaminen on helpompaa ja samalla kasvihuoneen käyttö monipuolistuu.

Optimistisesti minulla on joukko tomaatintaimia tulossa, vaikka kasvihuone onkin vasta tässä vaiheessa. Onneksi ainakin osa taimistani on kasvatettavissa avomaalla.

Tavattiin Taavi Kivistik ja kärhöt

Matkamme jatkui. Kävimme yrttitarhalla ja sieltä sitten aivan ihanaan paikkaan. Roogojan kärhötarhalle. Pidän kärhöistä kovasti, mutta aiemmin eivät menestyneet meidän vyöhykkeellä. Nykyisin on jo kuitenkin saatavissa sellaisia lajikkeita, jotka kasvavat täällä meilläkin. Itse olen kasvattanut siemenestä kaksi alppikärhöä, sinisen ja valkoisen. Niistä innostuneena on viime vuosina puutarhaamme tullut muitakin kärhökokeiluja. Välillä on onnistunut, välillä ei. Jokainen kevät tuo aina uuden jännityksen niidensuhteen. Mutta ihania ne ovat.

Oppaamme ja Taavi Kivistik aloittamassa kierrostamme. Heidän oma puutarhansa oli täynnä kauniita kukkia ja kasveja kärhöjen lisäksi. Vehmas paikka, kuten muutkin Viron puutarhat.

 Ja tästä se alkaa, nauttikaa kauniista kukista, Vain osa ottamistani kuvista.

Kierroksen päätteeksi oli mahdollisuus hankkia kannettavaa kotiin. Heiltä voi tilata myös suoraan. Mahtava kokemus tämä paikka. Kärhöjen äärellä voi vain huokailla ja ihastella. Voi kun saisikin kasvamaan omassa puutarhassa.

Puutarhasta lähtiessä

Tässä kuvaa tuon puutarhatontun hyötypuutarhapuolelta. Itse ahkera puutarhatonttu kuvassa. Kasvimaa oli iso ja ojennuksessa. Kaikkialla pihassa näkyi uskomaton järjestys ja siisteys. Pariskunta ei ollut enää aivan nuori, mutta jaksoivat ahertaa pihan kanssa. Puutarhassa oli myös useampi museo. Vanhojen työkalujen aitta, toinen aitta vanhoille astioille ja käsitöille, sekä lisäksi vielä talon yläkerrassa aivan ihana pitsihuone, johon oli kerätty lukematon määrä vanhoja pitsejä. Kaikki oli niissäkin hienossa järjestyksessä.

Tuosta kauniista puutarhasta oli kuitenkin siirryttävä eteenpäin ohjelman mukaisesti ja matkamme jatkui seuraavaan kohteeseen. Mieluusti olisin tuolla viipynyt ja tutkinut pihaa enemmänkin. Varmasti jäi paljon yksityiskohtia huomaamatta ja näkemättä. Monta asiaa olen huomannut vasta kuvista. Onneksi tulin ottaneeksi paljon kuvia tuosta puutarhasta. Matkamme vei nurmettunutta tietä pois pihasta takaisin pikkubussille. Kivimuuri kertoi omaa kaunista tarinaansa matkan varrella.

Vielä viimeinen kurkistus läheltä tietä, aidan takaa, tuohon kauniiseen puutarhaan. Olisi upea nähdä se eri aikoina, eri kukkien kukkiessa.

Yksityiskohtia, näkymiä, ideoita

Melkoinen kuvakierros pihassa ja se oli ihan pintaraapaisu. Olisin viihtynyt tässä kohteessa vaikka kuinka kauan. Tässä vielä jotain yksityikohtia tuosta upeasta paikasta. Olen itsekkin kuvista löytänyt asioita, joita en tuolloin reissulla edes nähnyt. Olisipa ollut enemmän aikaa kiertää rauhassa tuolla.

Tässä pihaan rajoittuvaa osaa puutarhasta. Kasvit tuntuivat olevan kaikki hyvin voivia ja rikkaruohoista ei hajuakaan.

Piristäviä yksityiskohtia löytyi. Hämmästyttävää, miten näidenkään kivien ympärillä ei ollut pitkiä ruohoja. Tuntui, että jonkun täytyy koko ajan olla puutarhassa siistimäsässä sitä.

Lähemmin vielä omenapuun juurella ollut penkki. Paju oli todellinen rakennusmateriaali ja sitä oli käytetty taitavasti.

Tässä harppu köynnöstelineenä. Harppukin oli itse tehty ja istuksen multatilan rajasi pajupunos.

Nämä jännät kantosienet pihan puolelta kuvattuina. Havuja oli yhdistelty kauniisti istutuksiin. Pihasta oli valokuvia talven aikaan ja se oli upea katseltava silloinkin, vaikka lumi peitti maan.

Tätä siltaa mentiin tämän juttusarjan alussa isommalle piha-alueelle. Tässä silta tultaessa taloon päin.

Ja se kulman takana ollut kukkapenkki toisesta suunnasta. Huokailin vain tuolla pihassa, enkä tiennyt mihin kamerani kanssa olisi mennyt.

Talossa oli toisessa päässä, yläkerrassa pitsikamari ja ulkorakennuksissa oli museoita. Toisessa käsitöitä ja astioita, toisessa oli erilaisia työkaluja. Todella paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Paljon pidempi aika olisi ollut tarpeen tuossa paikassa.